Ei se tee teistä sen parempaa ihmistä, kun vaivaudutte tulla tänne aukomaan päätänne ja trollaamaan. Itseasiassa käy vaan hieman sääliksi, jos teidän elämässänne ei ole muunlaista viihdearvoa, kuin päästä purkamaan patoutumianne tiettyä/tiettyjä ihmisiä kohtaan. Minä kun luulin, että mulla ei sitä elämää ole. Taisin olla väärässä. Ja nyt kun te ette pääse kommentoimaan vapaasti ilman kommentin hyväksyntää ja latomaan tekstiä negatiivisessa mielessä, niin menkää nyt ihmeessä sitten linkkailemaan blogiani kaikille foorumeille ja nauramaan kuorossa, miten säälittävä ihmispaska olen, kun en kestä "kritiikkiä" ja "ylireagoin". Miksi minun edes ylipäätään pitäisi saada kritiikkiä ja palautetta omasta elämästäni? Minä sitä elän, ette te. Sarjisblogin pitäminen sitä paitsi on eräänlaista terapiaa minulle itselleni, että pääsen piirtämään ja kertomaan elämästäni heille, joita se _oikeasti_ kiinnostaa, eikä vain viihdearvollisesti. Toki teitäkin vähäpätöisiä lukijoita on, jotka repivät päivittäisen viihdepläjäyksensä minun elämästäni ja siitä miten erilaisiin asioihin ("yli")reagoin.

Nyt esimerkiksi ymmärrän miksi Takashikin on ruksinut kommentit niin, että ne pitää ensin hyväksyttää itse blogin pitäjällä ennen julkaisua. Juuri sen takia, ettei elämäänsä kyllästyneet pätijät pääse lässyttämään mitä sattuu.

Ja ihan rauhassa vedelkää omia johtopäätöksiänne ja leikkikää ajatusmaailman Sherlockia. Minua ei satu nyt tippaakaan kiinnostamaan "siis voi kauheeta aikunen ihminen ja käyttäytyy kuin kakara kun ottaa herneen tommosesta nenäänsä siis voi ei", koska se on niin helppoa sanoa, jossei itseensä kohdistu samanmoista jauhantaa. Enkä jaksa vain nyt tuollaista kuunnella. Piste.

 

Ps. paniikkihäiriöstäni vielä sen verran teille Sherlockeille, että en tuomitsisi toisen sairautta sen perusteella, mitä hän blogiin/fb-statukseen kirjoittelee, jos ETTE TUNNE kyseistä henkilöä. Tuntemuksia sitä nyt on kaikilla ja minkämoisia mistäkin, muttei se ole faktaa. Kiitos ~

 rakkaudella Saiccu <3